Heikkilän MM-lätkähorinat, osa 3: Minskin kulissit, Stodolnin legendan synty ja nuorten esiinmarssi
Ellei jääkiekon MM-turnausta olisi peruttu koronavirusrajoitusten vuoksi, olisi nyt edessä finaaliviikonloppu. Kisoja vuodesta 2007 lähtien toimittajana kiertänyt Tuomas Heikkilä ei ota kantaa siihen, miten playoff-vaiheen peleissä olisi käynyt, vaan muistelee sen sijaan omaa taivaltaan näillä reissuilla - kisatapahtumia unohtamatta.
2014, Minsk
Valko-Venäjän pääkaupunki oli vähemmän yllättäen hyvin ristiriitainen kisaisäntä. EU vaati kisojen siirtämistä jonnekin toisaalle jo vuosia ennen kisojen alkua. Tämä tietysti itsevaltaisen presidentin Aleksandr Lukashenkon johtaman hallinnon jatkuvien ihmisoikeusrikkomusten vuoksi.
IIHF ei kuitenkaan EU:lle korvaansa lotkauttanut. Money talks, bullshit walks. Vielä tammikuussa 2014 useampi suomalainen mediatalo tiedotti, etteivät ne välttämättä lähetä toimittajiaan kisoihin, ellei Valko-Venäjä takaa sananvapautta muissakin kuin jääkiekkoiluun liittyvissä aiheissa.
Kun Valko-Venäjä vannoi, ettei kisapaikalle saapuneiden toimittajien työntekoa rajoiteta millään tavalla, keskustelu hiljalleen laantui. Eikä työntekoa rajoitettukaan, mutta monta kertaa tuli sellainen fiilis, että meiltä piilotettiin aika paljon asioita.
Sitä sen sijaan ei peitelty, että jossain määrin meitä seurattiin. Median virallisen majapaikan, Belarus-hotellin aulassa istui koko ajan vuorollaan joku virkaheitto paikallisen KGB:n ukko. Eräs heistä nukahti kerran kustannuspaikalleen ja Maikkarille tuolloin selostanut Juha Taivainen kävi ystävällisenä miehenä viemässä vanhemmalle herralle kupin kahvia. Se ei kuitenkaan "valvojallemme" kelvannut.
Itse asuin tois' puol jokkee Jubileini-hotellissa. Siellä kummastutti se, että hotellin langattoman verkon salasana piti käydä uusimassa respassa kolmen tunnin välein. Kai ne jotain väijyivät tältäkin osin, mutta Lukashenkoa kritisoivat jututkin menivät kyllä läpi...
Aurinkoinen Minsk oli puleerattu juhlakuntoon ja kisajärjestelyt toimivat kuin junan vessa. Leijonat pelasi koko alkusarjan suoraan sanoen päin persettä ja pääsi puolivälieriin rimaa hipoen. Maagisen turnauksen torjunut Pekka Rinne takasi sen, ettei käynyt todella köpelösti.
Loppua kohden Rinne vain paransi juoksuaan ja niin teki muukin Erkka Westerlundin miehistö. Valitettavasti vain kisojen finaali oli kaikkien aikojen tuomarifarssi, pillimiesten osalta selkeästi Venäjälle pedattu.
Jere Karalahden ja Olli Jokisen maajoukkuepelit päättyivät Minskiin. Kiistellyt suomalaiset kiekkopersoonat johtivat joukkoja edestä.
Jylhästi.
2015, Ostrava ja Praha
Konkariluotsi Kari Jalosen leijonapesti starttasi kisojen kakkospaikkakunnalta Ostravasta. Ammoisen Tshekkoslovakian aikoihin teräskaupunki kuului Euroopan saastuneimpiin paikkoihin eikä kaikkia jälkiä varmaan vieläkään ole siivottu, mutta ei Puolan rajan tuntumassa sijaitseva reilun 300 000 asukkaan kaupunki silti pöllömpi kisapaikka ole.
Kylän ydin on sijoittunut Stodolni-kadulle ja sen välittömään läheisyyteen. Kisanäyttämö Cez-areena sijaitsee noin kymmenen ratikkapysäkin päässä. Stodolnin baareissa ja ravintoloissa syntyi myös muuan kisa- ja somelegenda, kun tägi #SuolaSavonen alkoi turnauksen kestäessä trendata Twitterissä. Käykää itse katsomassa, mistä oli kyse...
Stodolnin kapakat pääsivät puolivälierävaiheessa tekemään vielä yllättävän tilin suomalaisten kisaturistien avustuksella. Tshekki jäi Prahan alkulohkossa kolmanneksi, mutta sai kisaisäntänä jatkaa alkuperäisellä pelipaikallaan. Näin leijonat joutui matkustamaan puolivälieräänsä Prahaan, vaikka oli sijoittunut Ostravan lohkossa toiseksi.
Tshekin oikeus pelata puolivälieränsä Prahassa aiheutti sen, että puolivälieräkaavion pelipaikkoja oli vaikea ennakoida. Näin Ostravassa palloili jopa toista tuhatta leijonafania, kun joukkue pelasikin 350 kilometrin päässä. Ruotsi puolestaan joutui matkustamaan Ostravaan ja siitähän nousi hirmuinen itku ja parku - etenkin sen jälkeen, kun Tre Kronor oli hävinnyt ratkaisuottelunsa Cez-areenassa Venäjälle.
Leijonat puolestaan törmäsi puolivälierässään uransa viimeisen MM-turnauksen pelanneeseen Jaromir Jagriin. Jagr, tuolloin 43, naputteli 5-3-voitossa tehot 2+1, mukana voittomaaliksi jäänyt 4-3, kuinkas muuten.
Jagrin MM-debyytti muuten nähtiin Tshekkoslovakian paidassa keväällä 1990. Miettikääpä sitä!
Kanadan pysäyttäjäksi Jagristakaan ei kuitenkaan ollut, eikä kenestäkään muustakaan. Vaahteranlehtipaidoilla oli jalkeilla kenties historiansa kovin MM-joukkue koskaan ja se pelasi lisäksi edistyksellistä jääkiekkoa päävalmentaja Todd McLellanin johdolla.
Sidney Crosbyn kipparoiman ryhmän kymmenen ottelun maaliero oli mykistävä 66-15. Finaalissa Kanada riepotteli Venäjää miten tahtoi: 6-1.
2016, Pietari ja Moskova
"Pietari on Eurooppaa, Moskova on Neuvostoliittoa", tapaa ainakin osa pietarilaisista itse luonnehtia. Se on erinomaisen hyvin sanottu.
Kun Moskova on kaoottinen, mahtipontinen ja venäjää taitamattomalle usein töykeä, on Pietari kaunis ja omalla tavallaan myös sympaattinen kaupunki, jossa puhutaan myös englantia. Jos eräs Putin ei olisi tarttunut vallankahvaan tämän vuosituhannen alussa ja jos Venäjä olisi kehittynyt demokraattiseen suuntaan, voisi Pietari olla ties minkälainen matkailuveturi ihan globaalistikin. Jonkinlainenhan se on toki näinäkin aikoina.
Pietarissa media asutettiin kuusitoista vuotta aiemmin legendaarisen maineen saavuttaneeseen Pribaltiskaja-hotelliin. Tuolloin valtavassa kompleksissa asuivat myös joukkueet ja vuoden 2000 leijonien edesottamuksista voi lukea historian kirjoista.
Nyt 1184 huoneen kolossiin saapui mediaväen ohelle myös melkoinen liuta kisaturisteja, ennen muuta suomalaisia. Huonemäärästä voitte päätellä, että kyse on tosiaan massiivisesta majoitusliikkeestä. Silti sarvikypärien ensimmäinen aalto onnistui juomaan Pribaltiskajan aulabaarista kaiken oluen. Siis ihan kaiken.
Varastojen täydentämisessä kului toista vuorokautta.
Kari Jalosen leijonalauma mellasti Pietarissa ilmiliekeissä. Se oli Sebastian Ahon, Patrik Laineen ja Mikko Rantasen esiinmarssi. Leijonat voitti yhdeksän peliä putkeen maalierolla 40-8, kunnes törmäsi finaalissa Kanadaan lukemin 0-2.
Välieränsä Suomi pelasi Moskovassa Venäjää vastaan kuten yhdeksän vuotta aiemminkin. Näitä kisoja silmällä pitäen rakennetun VTB-jääpalatsin yleisö osasi muuten tappion tullen olla yhtä lailla hiirenhiljaa, kuin väki Hodinkassa keväällä 2007.