Tappara on huipputaitava, mutta silti betoninharmaa kone
Urheilu.com perkaa ennen kauden alkua jokaisen liigaseuran lähtökohdat kauteen 2019-20. Kolmantenatoista on vuorossa viime kaudella kolmanneksi sijoittunut Tampereen Tappara.
Lähtökohdat
Tappara pelasi finaaleissa peräti kuusi kertaa putkeen 2013-18. Viime keväänä kirvesrinnat lipsahtivat pronssille, mutta seitsemän peräkkäistä välieräpaikkaa on kivenkova suoritus sekin. Tappara on ollut - ja on edelleen - laadukas, laadukkaista osista koottu kone.
Tämän vuosikymmenen menestysvuosissa on yksi mielenkiintoinen piirre. Jukka Rautakorpi on ollut päävalmentajana kaudet 2012-14 ja uudelleen 2017 alkaen. Tapparan urheilujohtajana tällä hetkellä työskentelevä Jussi Tapola oli vetovastuussa 2014-17. Tapola juhli mestaruutta 2016 ja 2017, kun Rautakorven ainoa Kanada-malja on jo 17 vuoden takaa.
Ensi kaudeksi herrat vaihtavat toimenkuvia, mutta tämä kausi mennään vielä Rautakorven valmennuksessa. Se tarkoittaa auringontarkkaa, riskitöntä pelaamista, jolla jyskytetään jälleen välieriin, mutta riittääkö puhti sen pidemmälle?
Pelaajamateriaali on jälleen laadukas, liigan top 3 -osastoa yhdessä Kärppien ja HIFK:n kanssa. Hyökkäyspelin väkkärä sielu Jan-Mikael Järvinen lähti Mannheimiin pelaamaan DEL-liigaa, mutta joukkue kestää Järvisen poistumisen. Se pystyy vallan hyvin elämään myös Matti Järvisen, Tomas Zaborskyn ja muutaman muun maisemanvaihdoksen kanssa.
Hyökkäyspään hankinnat ovat silkkaa laatua. Charles Bertrand, Patrik Virta, Olavi Vauhkonen ja Tyler Morley ovat kaikki satavarmoja tuloksentekijöitä SM-liigaan. Pakkikalusto on pääosin ennallaan ja on kovaa kalustoa sekin. Uusista kasvoista omista junioreista nostettu 18-vuotias Hugo Has on mielenkiintoinen iso roikale, HV71:sta saapuva Alexander Ytterell puolestaan perusluotettava ammattimies.
Tarkkaile tätä
Rautakorpi on läpi valmennusuransa luottanut samoihin prinsiippeihin. Hän peluuttaa betoninharmaata prosenttilätkää. Opit eivät ole kovin radikaalisti muuttuneet hänen ainoasta mestaruuskeväästään 2002. Ero on lähinnä siinä, että noiden aikojen "liaanikiekko", siis ankara mailahäirintä ja muu roikkuminen, eivät enää mene läpi nykyisillä sääntötulkinnoilla. Perussapluunaansa Rautakorpi ei silti ole kovinkaan paljon rukannut.
Kun katsoo, millainen määrä yksilötaitoa Tapparassa on, näkisi sen mielellään temmeltävän kaukalossa hieman vapaammin. Tietyt vapaudet voisivat olla se sysäys, joka toisi Rautakorvelle toisen mestaruuden.
Veskarikaksikko Christian Heljanko - Michael Garteig ei ole aivan liigan ehdotonta eliittiä, mutta näin vahvan joukkueen takana se lienee riittävän hyvä.
Arvio
Jos ja kun Rautakorpi pitää joukkueen perinteisessä rautakorpelaisessa otteessaan, ei laadukkaasta materiaalista saada aivan sataa prosenttia irti. Ja alle satasella mestaruutta ei voita mikään joukkue. Välierissä joukkue on taatusti, finaalipaikkakin on hyppysissä, mutta mestaruus jää haaveeksi.