Kolumni: Yksi täysosuma ei kokonaisuutta muuta - Nuorten Leijonien MM-retki oli epätasaista ailahtelua

Kolumni: Yksi täysosuma ei kokonaisuutta muuta - Nuorten Leijonien MM-retki oli epätasaista ailahtelua

Pronssiottelu on toki vielä sunnuntaina tähteellä MM-Ostravassa, mutta pronssipeli on pronssipeli. Melkomoinen turhake, jonka joutaisi lakkauttaa.

Mitä Nuorten Leijonien kisarupeamasta jäi käteen -puntaroinnin voi siis suorittaa kaikessa rauhassa jo nyt. Ihan ensimmäiseksi se jätti kouraan kasan kysymysmerkkejä.

On totta, että Suomi pelasi turnauksen parhaan pelinsä puolivälierässä Yhdysvaltoja vastaan. Mutta oliko Raimo Helmisen suojattien 1-0-voitossa sittenkin enemmän vastustajan huonoutta kuin omaa hyvyyttä? Syystä tai toisesta Amerikan pojat sortuivat liialliseen yksityisyritteliäisyyteen ja turhanaikaiseen kiekonkuskaamiseen. Suomi oli kollektiivina vahvempi.

Välierä oli sitten jo aivain toinen tarina. 5-0 turpaan ei jätä selittelyille sijaa.

***

Syystä tai toisessa puolustuspelivalmius Kanadaa vastaan oli heti alkuun todella heikko, suorastaan olematon. Vajaassa neljässä minuutissa taulussa oli jo musertava 3-0.

Suomi otti aikalisän, mutta erän aikaisella penkkikoutsauksella tai tauolla kopissa tapahtuneilla manöövereilläkään se ei pystynyt shokkialkua taltuttamaan. Mitään silminnähtävää muutosta pelissä ei tapahtunut.

Oma lukunsa oli tietysti IIHF:n alaisiin arvokisapeleihin lähes elimellisesti kuuluva tuomarifarssi. Calen Addison hivautti Sampo Rantaa korkealla mailalla leukaperiin siinä määrin, että Ranta vietiin paikattavaksi. Tilanteen ainoa lopputulema oli kuitenkin Rannan kymmenen minuutin käytösrangaistus, kun hän laukoi kiekkoa inasen paitsiovihellyksen jälkeen.

Kymppi oli sinänsä sääntöjen mukainen, mutta päivänselvä 2+2 minuuttia korkeasta mailasta jäi viheltämättä. Se ei onneksi ratkaissut mitään. 

Leijonalauma oli saanut jo sellaista satikutia, että se tuskin olisi ylivoimallakaan enää voittotaisteluun kömpinyt.

***

Nuorten leijonien kuuden ottelun kokonaisuus ennen pronssipeliä sisältää monenmoisia elementtejä. Kisa-avauksessa Ruotsia vastaan maaginen Justus Annunen pelasi Suomelle pisteen 45 torjunnallaan. Vähänkään heikommalla maalivahtipelillä kyyti olisi ollut kylmää.

Sen jälkeen Nuoret Leijonat pieksi näytöstyyliin Kazakstanin ja Slovakian niin kuin pitikin. Ne olivat Trinecin lohkon selkeät heittopussit. Alkulohkon päätöspeli Sveitsiä vastaan sen sijaan oli melko sekava ja kuriton esitys - ja Annuselta melkoisen heikko suoritus myös.

Puolivälierässä Annunen oli jälleen erinomainen. Välierässä hän ei ollut sen kummempi kuin joukkuekaverinsakaan. Siis summasummarum. Epätasainen, ailahteleva turnaus Suomelta vähän joka tasolla. 

Se on asia, josta voi osoittaa sormella joukkueen valmennusjohtoa.

***

Ensi kaudella alle 20-vuotiaiden peräsimeen tarttuu vielä tämän kauden loppuun HPK:ta luotsaava Antti Pennanen. Hän on voittanut apuvalmentajana sekä nuorten että aikuisten maailmanmestaruuden ja päävalmentajana Suomen mestaruuden. Palkintokaapista löytyy myös kaksi mestiksen mestaruutta päävalmentajana.

Raimo Helmisen pelaajauraa viisi liigaottelua aikanaan tahkonneella Pennaselle ei ole esittää, mutta valmentajana aivan eri kaliiberin meriitit. 2000-syntyneet poistuvat nyt näistä karkeloista, mutta Pennanen saa seuraavista ikäluokista käsiinsä materiaalin, jolla Suomi voi jälleen tavoitella mestaruutta.

Ihan realistisesti.
 

Tuomas Heikkilä image

Tuomas Heikkilä

4 tammikuu 2020
Gdpr Image

Sivustomme käyttää evästeitä käyttäjäkokemuksen parantamiseksi

Klikkaamalla mitä tahansa linkkiä tällä sivulla annat meille suostumuksen asettaa evästeitä.