Kolumni: Turha hötkyillä, tappelukulttuuri hiipuu hiljalleen pois
Vaikka kaukalotappeluiden kulttuuri tekee hiljalleen kuolemaa, ne nousevat yhä silloin tällöin keskustelun aiheeksi. "Kuuluvatko tappelut jääkiekkoon" on kysymys, johon harva tohtii nykyään julkisesti vastata muuta kuin "ei". Vaikka sitten privaatisti toista mieltä olisikin.
Twitterissä on keskusteluttanut Calgary Flamesin farmijoukkueen Stockton Heatin Martin Pospisilin twiitti viime viikonlopulta. Slovakki vastaanotti rajun tyrmäysiskun ottelussa Bakersfield Condorsia vastaan, kun Edmonton Oilersin farmijoukkueen pelaaja Colby Cave, 25, tyrmäsi 19-vuotiaan Pospisilin tappelussa yhdellä lyönnillä kasvoihin.
Cave oli lähettänyt Pospisilille ottelun jälkeen viestin, jossa kyseli tämän vointia ja toivoi pikaista paranemista.
"Toivun kyllä. Se oli hyvä mylly. Kiitos kun laitoit viestin", Pospisil vastasi vapaasti suomennettuna.
Hän myös kertoi twiitissään, että ei muista tapahtuneesta mitään. Se on helppo uskoa. Videoklippi tilanteesta näyttää karulla tavalla, kuinka valot sammuivat. Pospisilin twiitti oli tiistai-iltapäivään mennessä kerännyt yli 500 re-tweettausta ja lähes 3 500 tykkäystä.
Vastauksia oli kuutisenkymmentä ja ne olivat lähes kaikki sävyltään positiivisia.
***
Ovatko kaukalotappelut vaarallisia? Voivat ne olla. Aina eivät ole. Syttyykö yleisö niistä? Moni syttyy, toki tällaisten katsojien määrä lienee vähenemään päin. Pitäisikö tappelut kieltää jääkiekossa? No, nehän ovat kiellettyjä, niistä määrätään säännöissä rangaistus.
On selvää, että ennen pitkää tappelut katoavat lajista käytännössä kokonaan. ESPN:n mukaan viime kauden 1271 NHL-ottelussa tapeltiin 224 kertaa. Vuosituhannen alkuhämärissä 2001-02 NHL-kausi sisälsi 803 tappelua. Kulttuurin muutos on ollut valtava. On vaikea nähdä, että se tekisi täyskäännöksen entisten aikojen suuntaan.
Itselleni tappelut ovat monimutkainen pala purtavaksi. Olen sitä sukupolvea, joka on katsonut aikoinaan tuhruisilta VHS-kaseteilta Don Cherryn Rock em', shock em' -pätkiä ja riehaantunut joka kerta, jos hanskat ovat sattuneet putoamaan kotoisessa SM-liigassa. Syvää paheksuntaa rehtiä kaukalomyllyä kohtaan en saa vieläkään itsestäni irti.
Olen kyllä yrittänyt, se kun on ajan kuva. Sen verran olen kuitenkin kankea kaveri, että mihinkään moraaliposeeraukseen en taivu. Parempi siis olla rehellinen.
Vuosien varrella on tullut haastateltua useampaakin "alan miestä". Lähinnä nyt JYPissä pelanneet Jody Shelley ja Nolan Yonkman nousevat mieleen. Sympaattisia järkäleitä, pidettyjä joukkuepelaajia. Eivät todellakaan mitään kuolaavia raivohulluja. Mutta se rooli, joka kiekkosirkuksessa oli heidän kaltaisilleen varattu, alkaa olla mennyttä maailmaa.
***
Päähän kohdistuneet taklaukset ovat lajille taatusti paljon suurempi ongelma kuin koko ajan vähenevät tappelut. Nykyisillä vauhdeilla ja pelaajien nykyisella atleettisuudella niissä ovat valloillaan hirvittävät voimat. Voi olla, että ainoa keino päästä kokonaan eroon vaarallisista, aivovammoja aiheuttavista taklauksista on kieltää taklaaminen tyystin. Se taas muuttaisi peliä melkoisen radikaalisti.
Mutta kuinka paljon jääkiekkoväen sitten pitäisi käyttää aikaa ja energiaa viimeistenkin tappeluiden kitkemiseen? Ei kovin paljon, ne hiipuvat itsekseen pois.
Halusimme sitä tai emme.
