Kolumni: Koronarajoitukset uhkaavat yhä suomalaisen urheilun suurinta työllistäjää
Ilta-Sanomat oli jututtanut kouralliseen jääkiekon SM-liigaseurojen toimitusjohtajia. Kertoma oli korutonta. Tiukkojen yleisörajoitusten ollessa voimassa liiga ei käynnisty.
Piste.
"Jos uusia päätöksiä rajoitusten purkamisesta ei tule, suomalainen huippu-urheilu kuopataan lopullisesti", jyrisi HPK:n toimitusjohtaja Antti Tolvanen.
No, valtakunnan ainoa täysiverinen ammattilaissarja ei toki ole sama asia kuin suomalainen huippu-urheilu kokonaisuudessaan, mutta merkittävä osa sitä se on.
Liigaseurat työllistävät säännöllisesti yli tuhat ihmistä. Mikä muu taho suomalaisessa urheilussa tekee samoin - ja vieläpä suurelta osin aidon kaupallisesti, ei Veikkauksen jakamilla kultapossukerhon rahoilla?
No ei mikään. Ei pääse edes lähelle.
Toki urheilun piirissä on niitä vannoutuneita lajiniiloja, joille jääkiekon romahdus olisi ilon ja onnen päivä, mutta tuskinpa se sittenkään suomalaisen urheilun kokonaisuudelle hyvää tekisi.
Jonkun on näytettävä suuntaa. Jääkiekko ja sen liiga ovat sitä kaikista vioistaan huolimatta tehneet vuosikausia.
***
IS:n jututtamat toimitusjohtajat mainitsivat jutussa, että halleihin pitäisi saada ottaa ainakin 50-70 prosenttia kokonaiskapasiteetista. Katsotaanpa.
Viime kauden heikoin yleisökeskiarvo oli myös sarjataulukossa jumboksi jääneellä Vaasan Sportilla. Sen kotiotteluita seurasi keskimäärin 2642 katsojaa, kun hallin kapasiteetti on nykyisellään 4164. Keskimäärin käytössä oli siis 63,4 prosenttia kapasiteetista. Vuotta aiemmin Sport houkutteli peleihinsä 3000 silmäparia ottelua kohden. Se olisi jo 72 prosenttia.
Viime kaudella yli 80 prosentin käyttöasteeseen pääsivät HIFK (85), JYP (84) ja Kärpät (81). Heikoin lukema oli TPS:lla, joka sai houkuteltua 11 820 katsojaa vetävään Artukaisten areenaan keskimäärin vain 37 prosenttia kapasiteetista.
Jos liiga joutuisi aloittamaan rajoituksilla, joiden perusteella halliin saisi ottaa katsojia 50 prosenttia maksimimäärästä, olisi TPS ainoa joukkue, jolle rajoitus ei aiheuttaisi ongelmia. Liigan sivuilta löytyvät yleisötilastot jostain syystä vain kevääseen 2015 saakka, mutta ainakaan viiteen vuoteen Turussa ei olla päästy 50 prosenttiin, joka tarkoittaisi siis 5910 katsojaa ottelua kohden.
***
Turussa muuten on vielä toistaiseksi liigan uusin areena, kun halli on valmistunut vuonna 1990. Se juhlii siis kolmekymppisiään tänä vuonna. Se kertoo paljon suomalaisen jääkiekon infrastruktuurista. Samaan aikaan lähes kaikki SHL-seurat pelaavat tämän vuosituhannen puolella rakennetuissa halleissa.
Tarkat säännöt sisäänkäyntien osalta, katsojien liikkumisen voimakas rajoittaminen ja katsomolohkojen eristäminen ovat valtaosassa liigan peliareenoista käytännössä sula mahdottomuus.
Otan esimerkiksi Jyväskylän Hippoksen, kun sen parhaiten tunnen. Normaaleja yleisösisäänkäyntejä on neljä. Ne ruuhkautuisivat väistämättä. Sen lisäksi omat veräjät löytyvät pelaajille, aitiovieraille, Hurrikaaniklubille ja medialle. Median ovesta kuljetaan myös yritysvieraiden suosimaan Blackstage-katsomoon.
Viimeksi mainitut ovat tavallisia yleisösisäänkäyntejä ahtaampia, eikä niistä käytännössä olisi apua ruuhkien purkamisessa.
Katsomossa ollaan kuin sillit suolassa, penkkirivien välit lienevät alle metrin. 1982 valmistunut Hippos on muuten liigan toiseksi "uusin" halli. Siitä on helppo päätellä, että samantyyppisten ongelmien kanssa painiskellaan lähes jokaisessa kaupungissa.
***
Vaikka liigaseurat nauttivat 1,5 miljoonan kausikohtaisista tv-tuloista yhtiötä kohden, ne ovat kovin riippuvaisia lippu- ja muista yleisötuloista. Esimerkiksi HIFK:n 9,9 miljoonan euron tulovirrasta lipunmyynti muodostaa kolmanneksen.
Koronaviruksen myötä Suomen talous supistuu tänä vuonna eri arvioiden mukaan 5,5-9,2 prosenttia. Se tarkoittaa kaiken järjen mukaan yrityksiltä tulevan rahan pienemistä. Se aiheuttaa varovaisuutta myös kuluttajakäyttäytymiseen, mutta ei välttämättä puraise kovin rajusti tavan katsojien määrää.
Kun auto jää taantuman vuoksi vaihtamatta tai lomareissu Välimerelle heittämättä, kaipaa kansalainen arjen luksusta.
Joillekin se voi olla satunnainen jääkiekko-ottelu ja muutama tuoppi lähipubissa. Ilman taloustieteilijän pätevyyttä tohdin ennustaa, että ensi kaudella tavallisen lipun ostaja on liigaseuralle keskimäärin entistä tärkeämpi tulonlähde.
***
Siis on, jos kausi päästään aloittamaan normaalisti. Kuten edellekirjoitetusta voi päätellä, se tarkoittaa, että kauden on alettava ilman rajoituksia. Erilaisiin varotoimenpiteisiin voi toki ryhtyä, mutta yleisömäärän tai sen liikkumisen rajoittaminen ei käytännössä ole näissä olosuhteissa mahdollista.
Hallitus helpottanee vielä tämän kuun aikana ulkoilmatapahtumien yleisörajoituksia. Sisätilojen tapahtumista ei ole oikeastaan vielä edes keskusteltu. Valtioneuvoston tiedepaneeli tosin suositteli viime viikolla, ettei isoja yleisötapahtumia järjestettäisi sisätiloissa ennen kuin koronavirukseen on rokote.
Myöskään liigaseurojen tukipaketeista ei ole ollut mitään puhetta, tuskin tuleekaan, vaikka niiden liiketoimintaa rajoitettiin jo viime kauden osalta rajusti ja sama uhkaa seuraavaakin sesonkia. Rokote tuskin valmistuu syksyksi, epidemia sen sijaan hiipuu tällä hetkellä maassamme voimakkaasti.
Pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta sitä ei ole Suomessa oikein edes ollutkaan. Syksyn tautitilanteesta ei vielä tiedä kukaan.
Kauden aloittamista pystytään venyttämään jopa joulukuun alkupuolelle, mutta ellei silloin saa ottaa normaalisti väkeä halliin, soivat tuomiopäivän kellot.
Silloin voimme unohtaa jääkiekon SM-liigan sellaisena kuin sen viime vuosikymmeniltä muistamme.
